Kuukausien nimet on helppo muistaa venäjäksi. Ne ovat miltei yksi yhteen muiden indoeurooppalaisten kielten kanssa. Viikonpäivien nimet sen sijaan ovat slaavilaista alkuperää. Muistamista helpottaa sanan alkuperän tunteminen. Samalla saattaa oppia myös muita uusia sanoja.
Maanantai – понедельник [panidelnik] slaavilaisperäinen sunnuntain nimi on neděli ja preposition ’po’ yksi merkitys on ‘jonkin jälkeen’. Venäjän kielessä sunnuntain nimi tulee kristinuskosta. Slaavilaisperäinen sunnuntai on siirtynyt merkitsemään koko viikkoa, ’неделя’.
Tiistai – вторник [ftornik] tarkoittaa sananmukaisesti viikon toista päivää: второй, järjestysnumero ‘toinen’. Sama logiikka on torstaissa ja perjantaissa, mutta väliin jää keskiviikko.
Среда [srieda] – keskiviikon logiikka on kopioitu mahdollisesti saksan kielestä, средний [sriednii] tarkoittaa keskimmäistä (vertaa saksan Mittwoch).
Четверг [četverk] – torstai on viikon neljäs – четвертый [čietvjortyj] päivä. Jos jollakulla on seitsemän torstaita viikossa “на одной неделе семь четвергов”, niin hänen puheisiinsa ei kannata niin luottaa. Sateen jälkeen torstaina ‘после дождичка в четверг’ taas tarkoittaa, että tuskin koskaan tulee näin tapahtumaan. Suomen kielessä sama viikonpäivä on samanmerkityksisessä sanonnassa “tuohikuussa torstaina”.
Пятница [piätnitsa] – perjantaissa jatketaan järjestyslukujen sarjaa: perjantai on viikon viides päivä, пятый день недели [piätyj den nideli].
Суббота [sub:ota] – lauantain nimitys tulee heprean kielestä ja kulki nykyvenäjään kreikan ja muinaisslaavin kautta. Venäläiset viettävät siis lauantaisin sapattia, vaikka eivät olisikaan juutalaisia.
Воскресенье [vaskresenije] - sunnuntaina päästään juutalaisuudesta kristinuskoon. Yhteisslaavilaista alkuperää oleva ‘neděli’ sai väistyä ylösnousemuksen tieltä. Воскресение Христа [vaskresenije hrista] merkitsee Kristuksen ylösnousemusta.
Aikaa ilmaistessa ‘maanantaina, tiistaina’ jne. käytetään prepositiota v + viikonpäivä akkusatiivissa. Akkusatiivi on helppo muodostaa: maskuliinisukuisissa viikonpäivissä, jotka päättyvät konsonanttiin, ei tapahdu mitään muutosta. A-äänteeseen päättyvät feminiiniset viikonpäivät saavat päätteen ‘u’.
Prepositio äännetään aina yhteen pötköön sanan kanssa, vaikka se kirjoitetaan erikseen:
в понедельник [fpanidelnik] – soinnillinen ‘v’ muuttuu eli assimiloituu ‘p’:n vaikutuksesta ‘f’:ksi. Soinnillista ja soinnitonta konsonanttia on vaikea lausua peräkkäin. On turhaa hienostelua yrittää ääntää ‘vodka’, kun oikea lausumistapa on votka.
во вторник [vaftornik] – kaksi ‘v’:tä on vaikea lausua peräkkäin. Siksi prepositioon lisätään vokaali ‘o’.
в среду [fsriedu]
в четверг [fčetverk]
в пятницу [fpiätnitsu]
в субботу [fsub:otu]
во воскресенье [vavaskresenije] – tarkkaan ottaen preposition ‘a’ äänne, joka on kaukana sanan painosta, ääntyy erittäin lyhyen ‘ö’:n tapaisena äänteenä.
